Hänen elämänsä on minun elämäni

Pyhä Sofroni Saharov (1896-1993) oli pyhän Siluan Athosvuorelaisen hengellinen lapsi ja hengellisen isänsä elämäkerran kirjoittaja. Hän aloitti luostarikilvoittelunsa Pyhällä Vuorella ja siirtyi sieltä erilaisten vaiheiden kautta Englantiin, jonne perusti Essexiin Pyhälle Johannes Kastajalle omistetun luostarin. Pyhän Sofronin kirjallinen tuotanto on laaja.

"Hänen elämänsä on minun elämäni" on hänen teologisen ajattelunsa perusteos. Se pyrkii raikkaalla tavalla avaamaan Ortodoksisen kirkon uskonnäkemystä läntisessä maailmassa eläville.

"Kristus tuli maailmaan äärimmäisen lempeänä, köyhistä köyhimpänä, vailla paikkaa, "mihin hän päänsä kallistaisi". Hänellä ei ollut minkäänlaista valtaa maan hallinnossa eikä edes synagogassa, joka oli perustettu ylhäältä saadulle ilmoitukselle. Hän ei taistellut niitä vastaan, jotka ylenkatsoivat Häntä. Olemme oppineet tuntemaan Hänet Kaikkivaltiaaksi juuri siksi, että Hän "tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon" sekä alistui lopulta vangitsemiseen ja ristin kuolemaan. Koska Hän oli kaiken olevaisen Luoja ja todellinen Herra, Hän ei tarvinnut näkyvää valtaa eikä Hänellä ollut tarvetta rangaista vastustajiaan voimakeinoin. Hän tuli "pelastamaan maailman", todistamaan meille ainoasta tosi Jumalasta."

- Katkelma luvusta "Jumalantuntemus"

'"Ihminen on syntynyt maailmaan." Ennen Kristusta kukaan ei ollut koskaan tervehtinyt niin haltioituneesti ihmisen ilmestymistä kuin Hän, joka on luonut ihmisen. Maailmankaikkeuden Luoja iloitsi ihmisestä enemmän kuin loistavasta taivaallisten enkelolentojen kuorosta. Ihminen on kallisarvoisempi kuin koko muu maailmankaikkeus. Ihminen, loppuun saatettuna ja täydellisenä, on ihmeellinen, aivan kuin Jumala on ihmeellinen. Hän on kuolematon ja ylikosminen. Hän on enemmän kuin mikrokosmos (pienoismaailma) - hän on mikrotheos (pienoisjumala)."

- Katkelma luvusta "Pimeydestä valoon"